Viimeinen päivä tropiikissa

13.4.keskiviikko

Päätimme olla aivan turisteina koko päivän. Söimme motellissa kalkkunavoileipiä ja pakkasimme uimakamat autoon. Ajoimme Key Largoon, joka on Key saarten pohjoisin saari. 

Ensin menimme katsomaan Shell Worldiä. Siellä myytiin kaikenlaisia simpukoita, kotiloita, koralleja ja lahjatavaroita. Koralleja emme aikoneetkaan ostaa, koska niistä ei tiedä mitkä ovat uhanalaisia. Simpukat ovat kovin kauniita, mutta olen ostanut niitä vain Hietsun kirpparilta. Ostimme kirjoja, Key saarten hurrikaanista ja Shell Chic, joka esittelee simpukkakoristeita. Mm. sellaisia, joita merimiehet aikoinaan tekivät. Vaikka ne kuinka edustaisivat huonoa makua, olen ihan heikkona niihin. Minulla on kaikenlaisia rasioita ja taulunkehyksiä, joita olen kirppareilta löytänyt.

Ajoimme uimaan John Pennekampin Coral reef -puistoon. Siellä on uimarantoja, pieni aquarium ja kahvila. Puistosta järjestetään laivaretkiä lasipohjaisissa aluksissa kauemmas suuremmille koralliriutoille. Puistosta saa vuokrata snorkkeleita ja happilaitteita syvempää sukeltamista varten. 

En ollut tullut ajatelleeksi, että rannat olivat terävien pienten korallikivien peitossa ja siellä oli mahdoton olla paljain jaloin tai mennä uimaan ilman tossuja. Onneksi kahvilan yhteydessä oli pieni myymälä, josta sain uimatossut.

Suurin osa ihmisistä oli tullut snorklailemaan, koska vedet ovat rauhallisia ja siellä on kymmeniä korallilajeja ja satoja erilaisia kaloja. Lähellä rantaa oli myös espanjalainen hylky, joka oli merkattu poijulla. Suolaisessa vedessä oli helppo uida. Emme vuokranneet snorkkeleita vaan nautimme vain lämpimästä vedestä.

Lisää kuvateksti

Söimme valtavat hodarit ja katselimme merelle. Kestää pitkään ennenkuin voi taas istua kolmenkymmenen asteen lämmössä ja uida reilusti yli kahdenkymmenen asteen lämpöisessä vedessä.

Ajelimme kauemmas Key Largoa ja löysimme toisen rannan, Harry Harris Parkin. Sinne ajettiin hauskan pienen omakotialueen halki. Harry Harris on ilmeisesti joku paikallisesti merkittävä henkilö, koska hänellä on oma Avenuekin alueella. 

Ranta oli suoraan avomerelle. Näin arkena se ei edes maksanut mitään. Floridassa on vähän kaikille avoimia maksuttomia rantoja. Se on aika harmi. Aallonmurtajan suojiin oli tehty tyyni ja matala uimapaikka, joka sopii erityisesti pienille lapsille. Siellä ei olisi tarvinnut edes uimatossuja, jotka olivat tarpeen, kun meni aallomurtajan ulkopuolelle uimaan.

Rannalla ei ollut kuin muutama ihminen, pari perhettä ja pari snorklaajaa. 

Iltapäivällä iski jo nälkä ja Jilliltä oli kyseltävä ruokapaikkaa. Jill ehdotti läheistä kalaravintolaa The Snappersia. Red Snapper on Mexikon lahdella elävä kala purppura- tai punanapsija eli Lutjanus campechanus. Se kuuluu ahveniin. 

Red Snapper eli punanapsija.

Paikka oli vallan mainio. Aivan rannassa ja maalattu iloisilla väreillä. Pitkä musta hovimestarinainen ei ollut ihastunut pöydän veivaukseeni. Siellä oli niin monta hauskaa paikkaa, joissa olisin halunnut istua. Oli vaikea valita. Snappersissa oli myös pieni hotelli, jossa oli muutama huone.

Viimeisen päivän kunniaksi tilasimme aluksi mojitoa ja ostereita. Pääruoaksi söimme mahi mahia, joka on dolfiini, Coryphaena hippurus. Sillä ei ole mitään tekemistä delfiinin kanssa, vaikka nimi on niin samanlainen. Se oli erittäin hyvää vaaleaa kalaa. Jaska tilasi myös hogfishiä, Lachnolaimus maximus, joka ei ollut ihan yhtä hyvää kuin mahi mahi.

Snappersin vakiovieraana oli myös haikara, joka tuli norkoilemaan iltapalaa.

Laiturin vieressä ui isoja kaloja ja veneessä oli kitaristi John McKinna, joka soitti letkeää bossanovaa ja vanhoja iskelmiä.

Kertakaikkiaan hauska paikka, jossa varmasti olisi viihtynyt monena iltana. Paikalla näytti olevan monia kantiksia.

Kylläisinä ja tyytyväisinä ajoimme motelliin pakkaamaan.