8.4.2011 perjantai
Motellin hintaan sisältyi aamiainen ja menimme katsomaan mitä siellä mahtaisi olla. Aamiainen oli suorastaan runsas. Lämpimänä oli jotain röstiperunan tapaisia pyöryköitä, joihin olisi saanut makkarakastiketta päälle. Banaaneja, tuoremehua, muroja, erilaisia kakkuja ja paahtoleipää. Makkarakastike ei houkutellut, mutta pieniin mukeihin oli annosteltu valmiiksi vohvelitaikinaa ja isolla vohveliraudalla sai itse paistaa vohveleita, joita Jaska paistoi meille.
Perheen vanha isoisä korjasi aamiaisen pois. Olimme nähneet hänet pihalla eilenkin. Hän seisoi pihalla officen edessä ja katsoi vakavana, tiukasti ja silmää räpäyttämättä tulikoita. Hänellä oli shortsit, laihat ruskeat kintut, lyhythihainen t-paita, nauhakengät ja valkoiset sukat. Ja koko ajan hänellä oli päässään topattu lippahattu, josta oli käännetty korvienlämmittimet alas. Vaikuttaa siltä, että intialaisten pitämät motellit ovat erittäin hyviä, siistejä ja kohtuuhintaisia. He eivät ole samalla tavalla puheliaita ja hymyileviä kuin amerikkalaiset, mutta huolehtivat kaikesta.
Aamupäivällä ajettiin postiin. Posti oli aika köyhän näköisellä alueella. Talot olivat pieniä ja kuluneita.
Poikkesimme Meridianin Rose Hillin hautausmaalle, joka oli mäellä tien laidassa. Kauniita vanhoja hautoja.
Kiertelimme autolla ympäri kaupunkia, joka oli nopeasti nähty. Tästä linkistä löytyy hyviä kuvia Meridianista. Michael on kuvannut amerikkalaisia pikkukaupunkeja. Hän kertoo mielenkiintoisesti kuinka 9/11 on vaikuttanut siihen, miten ihmiset suhtautuvat julkisten rakennusten kuvaamiseen. Minä en sitä ole huomannut, onneksi.
Valokuvaaja Nathan Culpepper on myös kuvannut hienoja maisemia Meridianista. Niistä välittyy Meridianin hiljainen, hieman umpimielinen tunnelma.
Menimme katsomaan Meridianin taidemuseota. Olimme ainoat vierailijat. Työntekijöitä oli yksi, herttainen vanhempi nainen. Museota ylläpidetään hyväntekeväisyysvaroilla, eikä sisäänpääsymaksua ollut. Ensimmäisessä kerroksessa oli kaksi vaihtuvaa näyttelyä, joista en halua sanoa mitään sen kummempaa, kuvat puhukoon puolestaan.
Yläkerrassa oli muutama vanha öljyvärimaalaus ja muuten tilat olivat lasten ja nuorten kuvataideopetuksen tiloina. Toivottavasti heistä kasvaa taiteilijoita säätiöityyn Hotelli Meridianiin, muuten siellä tulee olemaan aika hiljaista, kun se aikoinaan toivottavasti avataan.
Ennen lähtöä menimme syömään vastapäätä Hotelli Meridiania Jean's ravintolaan Front Streetille. Jean's lupasi kotiruokaa. Paikka oli jälleen kuin suoraan 60-luvulta. Baaritiskin tuolit olivat juuri sellaisia, joita näkee amerikkalaisissa leffoissa. Paikka oli hyvin suosittu, ihmiset juttelivat keskenään ja tuntuivat olevan kantiksia kaikki. Tilasin kanafileen ja siihen sai valita kolme lisuketta. Päätin ottaa kaksi tuntematonta ja hedelmiä. Tuntemattomat olivat rutabagas ja baby lima beans.
Kana oli ihanan mehukasta ja rutabagas oli haudutettua ja muhennettua lanttua, joka oli hieman makeaa ja todella hyvää. Baby lima beansit ovat oikeasti Limanpapuja, maan nimen mukaan. Ne olivat keitettyjä pieniä vaaleanvihreitä tuoreita papuja, joista pidän muutenkin. Jaska söi catfishiä, maissia kermassa, samoja Limanpapuja ja ranskalaisia. Leipäkorissa kaikki oli vastaleivottua ja lämmintä. Olimme melko varmoja, että näin hyvää ruokaa emme olisi saaneet edes Weidmanssilla. Jean puuhasi itse ravintolassaan koko ajan.
Hyvin syöneinä ja tyytyväisinä jatkoimme matkaa. Ehkä jonain päivänä tulemme takaisin Meridianiin.
Tarkoituksena oli ajaa mahdollisimman lähelle Tallahasseeta. Tallahassee on jo Floridan puolella ja osavaltion pääkaupunki. Tutkin taas Floridan kuponkivihkoja. Viikonloppuisin hinnat muuttuvat. Tallahasseen laidalta löysin Howard Jonhsson motellin ja päätimme kokeilla sitä. Oli jo pimeää, kun ajoimme pihaan. Valitettavasti smoking free huonetta ei ollut, mutta päätimme kuitenkin jäädä. Se oli virhe. Huoneessa oli pistävä tupakanhaju. Pidimme pitkään ovea auki ja ilmastointia täysillä. Yhden yön nyt selviää missä vaan. Muuten huone oli ok.
Perheen vanha isoisä korjasi aamiaisen pois. Olimme nähneet hänet pihalla eilenkin. Hän seisoi pihalla officen edessä ja katsoi vakavana, tiukasti ja silmää räpäyttämättä tulikoita. Hänellä oli shortsit, laihat ruskeat kintut, lyhythihainen t-paita, nauhakengät ja valkoiset sukat. Ja koko ajan hänellä oli päässään topattu lippahattu, josta oli käännetty korvienlämmittimet alas. Vaikuttaa siltä, että intialaisten pitämät motellit ovat erittäin hyviä, siistejä ja kohtuuhintaisia. He eivät ole samalla tavalla puheliaita ja hymyileviä kuin amerikkalaiset, mutta huolehtivat kaikesta.
 |
| Googlasin vasta jälkeenpäin mitä Ruusukukkulan hautausmaasta kerrotaan netissä. Täällä olisi ollut mielenkiintoisia mustalaiskuninkaallisten hautoja. |
 |
| Rose Hill Cemetary avattiin virallisesti 1874, mutta paikalle on haudattu ihmisiä aikaisemmminkin. |
 |
| Historic cemetery contains monuments of John Ball and Lewis Ragsdale, the graves of the King and Queen of the Gypsies, and Confederate dead. |
 |
| Puistotoimisto Meridianissa. |
Valokuvaaja Nathan Culpepper on myös kuvannut hienoja maisemia Meridianista. Niistä välittyy Meridianin hiljainen, hieman umpimielinen tunnelma.
 |
| Jean'sia pyörittää nyt Diane Trammel, koska perustaja Jean Bullock jäi eläkkeelle vuonna 2006. Hän oli pitänyt ravintolaansa 31 vuotta. Dianekin on ollut Jean'silla tarjoilijana jo 14 vuotta. Hän on luvannut asiakkaille ettei mikään muutu. Minusta on hienoa, että jotkut asiat pysyy, kuten hyvä kotiruoka. |
Tarkoituksena oli ajaa mahdollisimman lähelle Tallahasseeta. Tallahassee on jo Floridan puolella ja osavaltion pääkaupunki. Tutkin taas Floridan kuponkivihkoja. Viikonloppuisin hinnat muuttuvat. Tallahasseen laidalta löysin Howard Jonhsson motellin ja päätimme kokeilla sitä. Oli jo pimeää, kun ajoimme pihaan. Valitettavasti smoking free huonetta ei ollut, mutta päätimme kuitenkin jäädä. Se oli virhe. Huoneessa oli pistävä tupakanhaju. Pidimme pitkään ovea auki ja ilmastointia täysillä. Yhden yön nyt selviää missä vaan. Muuten huone oli ok.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti