I'm Miami Bitch

1.4.2011 perjantai
Pitkän ja kylmän talven jälkeen ei pidä valittaa, että on kuuma. Aamulla noin kymmenen aikoihin oli jo 28 astetta. Espanola Wayllä valmistellaan jo lounasta ja ainoa mistä sai läheltä aamiaista oli sama meksikolainen, jossa illalla syötiin. Olin ennakkoluuloinen, mutta musa oli vaihdettu vanhoihin iskelmiin ja volyymiä laskettu, joten okei menimme sinne aamiaiselle.

Otimme globtrotter brekkarit. Kolestroleja on täällä aivan turha murehtia. Paahtoleipää, voita, hilloa, paistettuja perunoita, pekonia ja munia on aina vähintään kaksi per annos. Pienen pieni tomaatinviipale oli lähinnä koriste. Minun munani paistettiin "over and medium" ja Jaskan "sunny side up". Amerikkalainen kahvi on laihaa litkua, joten on parempi juoda capuccinoa tai lattea. Vaikka olemme tropiikissa, listalla oli hedelmiä vain salaattina.

Matkalla Best Buyhin oli Meridian risteys. 

Tuhdin aamiaisen jälkeen kävelimme hiljalleen seitsemän korttelia etelään Best Buyhin ostamaan navigaattoria. Best Buy oli tarkoitettu pääasiassa autoileville asiakkaille, jokaiseen kerrokseen pääsee autolla. Alhaalla Jaska jäi ihmettelemään ja oli jäädä hissistä. Kun Jaska juoksi hissiin, pieni musta tyttö pisti kädet hissin oven väliin ja kiljaisi "Oh my God" ja veti Jaskan kädestä pitäen sisään. 

Trooppinen kaatosade, joka kesti vain hetken.

Best Buy on elektroniikka ja nippelihullujen taivas. Sieltä saa jokaisen mahdollisen aparaatin, kameran, piuhan pätkän, adapterin ja vaikka pesukoneen. Ulkona puhkesi trooppinen kaatosade, joka onneksi kesti vain hetken. Samassa talossa oli myös valtavia naistenvaatteiden outlet-myymälöitä. Outleteissa pitää jaksaa penkoa, mutta satoja tankoja täpötäynnä vaatteita hehtaarihallin kokoisissa kaupoissa. Jos olisin ollut paremmassa kunnossa, olisin varmasti halunnut vääntää rääsyä oikein olan takaa. Nyt tuntui, että kaikkea oli aivan liikaa. 

Jaska sai navigaattorin ja tutustui lempeääniseen Jilliin. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Jill sanoo pehmeästi: "I´m calculating". Minä roikuin ihastelemassa pientä, kaunista ja ennenkaikkea kevyttä Mac Book Airia. Sekin on rakkautta ensi silmäyksellä, mutta taitaa jäädä täyttymättömäksi rakkaudeksi.

Jokapaikassa on kukkivia pensaita ja köynnöksiä.

Best Buysta käveltiin rantaan South Beachin Ocean Drivelle. Ocean Drive on yksi USAn trendikkäimpiä näyttäytymispaikkoja. Gianni Versace on ostanut Ocean Drive 1114:sta Amsterdam Palacen 1993. Ennen sitä tavalliset ihmisetkin pääsivät tutustumaan siihen. Ocean Drivella on kahviloita, hotelleja ja ravintoloita vieri vieressä. Miami Beachiä sanotaankin Amerikan Rivieraksi. Siitä kasvoi lomaparatiisi 1920-luvulla, mutta 1926 hirmumyrsky ja Wall Streetin pörssiromahdus pysäytti turistibisneksen. South Beachillä on New Yorkin entisen boheemialueen SoHon tapainen lempinimi SoBe. 

Tunnetuin SoBen alue on art deco-alue, jossa on 800 säilytettyä rakennusta. Se ylettyy Lenox Avenuen ja Ocean Driven välissä 6 kadulta 23 kadulle. Suurin osa niistä on hotelleja Ocean Driven varrella. Halpojen materiaalien ansiosta arkkitehtien onnistui antaa vaikutelma tyylistä hotelleille, jotka itseasiassa eivät olleet ollenkaan niin hienoja. Googlaillessani hotelleja Helsingissä, totesin ainakin, että ne ovat melko kalliita nykyisin. Art deco on Miamissa omanlaistaan ja sitä kutsutaankin tropical decoksi. Minusta talot näyttivät hieman kuluneilta lavasteilta. Ne oli maalattu heleillä väreillä, turkoosilla, pinkillä ja keltaisella. Hauskaa, että ne on kuitenkin säilytetty ja se on Barbara Capitmanin ansiota. Hän käynnisti 1976 alueen pelastuskampanjan, koska alueelle haluttiin rakentaa pilvenpiirtäjiä. Niitä olisi ollut vaikea kuvata tungoksessa ja heti kun pysähtyi kävivät ravintoloiden sisäänheittäjät kimppuun.  

Jaska ja uusi ystävätär, Jill tutustuvat toisiinsa News Cafen pöydässä.
Ilmassa on sähköä.

Jaskan ensimmäinen mojito.

Käveleminen otti jo jalkoihin ja etsittiin sopivaa kahvilaa Ocean Drivelta. Sellaista, jossa ei pauhaisi musa. Siedettävää musaa soitettiin News Cafessa, jossa Jaska otti elämänsä ensimmäisen mojiton ja minä pienen mansikkajäätelön. Sain eteeni keskikokoisen paljullisen ja Jaska, joka otti ison jäätelön sai salaattikulhon kokoisen annoksen. Täällä ei mitään saa vähän. Onneksi espresso on sentään espresson kokoinen, eikä mukillinen. Katseltiin ihmisiä ja nautittiin helteestä. 

Suomalainen täti Miami Beachillä.

Käveltiin rantaan kastelemaan varpaita. Uimavalvojien kopit oli iloisen värisiä ja rantaelämä sellaista kuin se yleensä on. Ranta oli matala ja sitä pitkin oli helppo kävellä. Vesi vaan oli yllättäen aika kylmää. Atlantti ei helposti lämpene. Lummus Parkissa kuivateltiin jalkoja ja kopisteltiin hiekkoja. Rannan yläpuolella lensi aina välillä pienkoneita hinaten mainosplakaatteja. Alempana lentelivät liitovarjot.

 

 

 

Jaska oli unohtanut ottaa vaatteita mukaan. Hänellä oli vain yksi t-paita, joten kiertelimme katsomassa löytyisikö jotain. I love Miami Bitch, ei aivan tuntunut omalta. Kaupoissa oli bling blingiä joka lähtöön.

Hotellissa katsottiin koneelta, missä olisi lähin Lands Endin -vaatekauppa, ja löytyihän se. Jaskalla oli hinku päästä kokeilemaan Jillin taitoja käytännössä ja vaikka Lands Endin myymälään oli sadan kilsan matka, lähdettiin ajamaan. Jill toimi kuin unelma, viiskaistaisten moottoriteiden liittymät milloin vasemmalle milloin oikealla, olisivat olleet vaikeita varsinkin kun moottoriteillä ajettiin lujaa.

Town Center Mall oli tietysti taas valtava. Lands Endkin löytyi Searsin vaatekaupan yhteydestä ja siellä oli vielä 20% alennus, joten Jaska sai kassillisen paitoja. Minä jäin juttelemaan kosmetiikkosaston myyjän kanssa, joka oli ollut suomalaisen kanssa naimisissa. Itse hän oli espanjalainen. Hän hoiti Lumenen osastoa. Kerroin hänelle lakkojen keräämisestä pohjoisessa ja hyttysistä. Amerikassa tykkään siitä, että ihmisten kanssa on niin helppoa jutella.

Ajettiin pimeällä takaisin. Paikallisten teiden keskellä ja reunoissa olevat heijastimet merkkavat hienosti kaistat näkyviin. Ajoimme rantatietä takaisin ja koko ranta oli täynnä korkeita hotelleja. 

Vieläkin jetlag tuntui ja emme jaksaneet lähteä Espanola Waytä pitemmälle etsimään ruokapaikkaa. Easpanola Wayn päässä oli espanjalainen Tapas & Tintos, jonka reunimmaisessa ulkopöydässä meteli ei ollut korviahuumaava. Tapas & Tintos oli varsinainen näyttäytymispaikka. Sen edessä oli Valet Parkingin tiski, johon Bold and the Beautifulit jättivät järkelemäiset maasturinsa tullessaan syömään. Pitkiä, mallien näköisiä nuoria naisia ja uraohjusten oloisia nuoria miehiä. Aina välillä sitä ihmettelee, mistä näillä nuorilla riittää rahaa. Minusta Miami oli kallis ja meidän matkabudjetti uhkaa romahtaa täällä jo parissa päivässä. 

Mangodaiquiri oli raikasta ja shrimpsit hyviä.