14.4.2011 torstai, Miisin Synttärit! Onnea!
Pakkaamisessa ei ollut tulipalo kiire, koska lento oli vasta iltapäivällä. Tietysti oli kirkas ja aurinkoinen päivä, jolloin olisi ollut kaikkein hauskinta lähteä retkelle ja uimaan. Helsingin sulavat lumet eivät kovasti houkutelleet.
Auto oli tankattava ennen palauttamista ja Jaska olisi halunnut vielä yhdet peurannahkahanskat Home Debotista, mutta unohti kertoa sen Jillille, joka ohjasi meidät suorinta tietä lentokentälle.
Kiemuraiset liittymät olivat tällä kertaa jo aika helppo juttu.
Lentokentän viereen oltiin rakentamassa high speed junarataa, eli ilmeisesti samanlaista kuin Kiinan Shanghaista lähtevä maglev. Reitin piti kulkea Miamista Orlandoon ja sieltä Tampaan. Nyt projekti on jäissä kalleutensa vuoksi ja siitä riidellään. Projekti olisi maksanut 2,4 miljardia dollaria, jos nyt ymmärsin oikein. Niin valtavaa rahasummaa en tosin osaa edes hahmottaa. Shangaissa lähtöhalli oli saman näköinen ja olen ajanut maglevilla muutamankin kerran.
Kun Jaska oli palauttamassa autoa, ehdin vähän kierrellä tulkkariostoksilla kentän kaupoissa. Ostin Miselle ja itselleni hassut muovirannekekellot. Minulle täti-ihmisten violettia ja Miselle pinkkiä ja bling blingiä tietysti. Luxury you can afford, oli muistaakseni kaupan slogan. Pyrin aina löytämään hassuja tuliaisia, oikeita Ameriikan hömpötyksiä. Mise sai myös rullan vaaleanpunaisia ruusuntuoksuisia roskapusseja. Lapsenlapset saivat Hello Kitty sähköhammasharjoja. Liquid Smoke aromia ystävän grilliherkkuihin, Wild West Party -kissannaksuja kissa ystävä-Sulolle, prinsessa Ruususen vitamiinipillereitä, tukkarusetteja jne. Kyllä se arki vielä koittaa, kun pitää ostaa kalanmaksaöljyä ja tarjousvessapaperia.
Ajoimme taas junalla toiseen terminaaliin ja siellä istuskelimme pari tuntia.
Katselimme tulevia ja lähteviä koneita. Se on edelleen yhtä kivaa kuin lapsena.
Lento oli aika raskas, koska se oli yötä vasten. En osaa nukkua lentokoneessa ja taaskin telkkari oli liian kaukana, että sitä olisi voinut zombiena tuijotella. Luin simpukkakirjaani, selasin kaikki saksalaiset lehdet, jotka vain sain käsiini. Tavailin saksaksi julkkisjuorutkin. Kiemurtelin, nikuttelin tekstejä ja selasin kuviani. Kadehdin edessämme olevaa miestä, joka tuikkasi korvatulpat päähänsä, veti nukkupimentimet silmille ja kellahti kahteen penkkiin nukkumaan. Hän näytti nukkuvan koko matkan.
Ennen Berliiniä aurinko nousi ja hehkutti komeasti koneen siipeä.
Berliinissä oli pilvipouta.
Odottelimme kentällä taas pari tuntia ja kun lopulta pääsi
Helsinkiin lähtevään koneeseen oli helpottunut olo.
Veti kyllä hieman vakavaksi, kun huomasimme, että meri oli aika pitkälle vielä jäässä Suomen puolella. Kevät oli vähän edistynyt siitä kun lähdimme.
Olimme kotona vasta lähempänä klo 16. Aikaerosta toipuminen vei muutaman päivän. Matkalaukku on edelleen levällään lattialla ja mieli ei ole vielä ehtinyt kotiin asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti