On the Road Again

2 - 3.4.2011 lauantai ja sunnuntai

Tropical breakfast.

Aamiasella käytiin läheisessä luomukahvilassa, Juice & Javassa. Söin trooppisen brekkarin, jossa oli tuoretta mangoa ja papaijaa. Aurinko paistoi ja oli lämmintä. Pakattiin ja haettiin auto. Se kesti aika kauan, koska Valet Parkingin poika ajoi taksin kylkeen hotellin oven edessä. Onneksi ei meidän autolla. Mutta paikalle kutsuttiin poliisi, ja papereiden tekeminen kesti kauan.

Hotel Clayn flamingo. Parin korttelin päässä on flamingopuisto.

Ajettiin ensin rantahotellien reunustamaa tietä ja sitten viiskaistaista moottoritietä ulos Miamista. Sinne menemme takaisin vasta lähtiessä. Miami ei ollut minun makuuni. Kun haluan rantalomalle, matkustan mieluummin Kanarialle. Jaska kuherteli korvaamattoman Jillin kanssa. Ilman Jilliä ei koskaan oltaisi löydetty ulos oikeata liittymästä.

Jossain täällä on Donald Trumpillakin hotelleja.

Papaijaa ja limeä retkieväänä.

Rest Areat ovat siistejä ja hyvin hoidettuja.

Ajoimme ohi Fort Lauderdalen ja jossain Palm Cityn kohdalla pysähdyimme lepopaikalle syömään eväitä. Olimme ostaneet ison tuoreen papaijan, limejä ja metvaria. Katseltiin rekkoja ja ohi ajavaa liikennettä.

Ihmeteltiin ilmoituksia kadonneista, ja paikkakunnan käärmeitä.

Amerikassa kaikki on suurta. Pysähdyspaikan vessakin oli kuin armeijalle.

Road moviessa ei koskaan kerrota pitkistä uuvuttavista pätkistä. Avaruusrannikolla emme pysähtyneet John F Kennedy Space Centeriin emmekä poikenneet Orlandoon ja Disney Worldiin. Kennedy Space Centeristä lähettiin ensimmäiset ihmiset kuuhun Apollo 11. Neil Amstrong ja Buzz Aldrin kävelivät kuussa 24 heinäkuuta 1969. Ajoimme ohi Daytona Beachinkin. Siellä alkoivat 1903 autokilpailut. Hiekka on niin kovaa ja sileää, että rannalla oli hyvä ajaa lujaa. Nykyään opiskelijat kerääntyvät viettämään siellä kevätlomaa, koska 37 km pitkä ranta on yksi niistä harvoista Floridassa, jolla saa ajaa autolla.

Lähellä St. Augustinea oli vaikka kuinka paljon myytäviä taloja. Tienvarressa oli For sale ja Owner selling -kylttejä. Talouskriisi on ilmeisesti edelleen arkipäivää. Suuria loma-osakealueitakin oli melko tyhjillään. Olisihan se houkuttelevaa omistaa beach house aivan hiekkarannan reunassa, terassi suoraan kohti Atlanttia.

Ennen St. Augustinea alkoivat pitkät jonot, jotka kirjaimellisesti seisoivat. Kello oli jo niin paljon, että meidän oli jo aika löytää yöpaikka. Jill kertoi motellien osoitteita. Emme olleet tajunneet, että oli lauantai ilta ja ihmiset halusivat rannikolle viettämään viikonloppua, koska oli niin hieno ilma. Motellit olivat aivan täynnä tai sitten hinnat olivat pilvissä. Edes Miamissa emme maksaneet 89 dollaria yöltä, mitä täällä pyydettiin kalleimmassa motellissa.

Käännyimme jonosta ja ajoimme poispäin kaupungista. Aution tienpätkän varrelta löysimme motellin, josta saimme melko kohtuuhintaisen ison aparthamentoksen. Vaatehuonekin oli yksiön kokoinen. Isäntä, Mr. Murphy, oli varsinainen naistennaurattaja. Minä olin Young Lady ja:"Are all finns blond and beautiful like you?" Yes Dear, ofcourse we are.

Illalla ajoimme paikalliseen tienvarren seafood ravintolaan. Ravintola oli sillan kupeessa ja oli hauskaa katsoa, kun vuorovesi nousi. Sisällä ravintolassa oli niin kova lauantai illan meno, että oli parempi syödä ulkona. Enää ei oltu Miamissa, piti hakea pyyhe hartioille, kun ilta viileni. Ja sitten syötiin taas shrimpsejä. Tarjoilijat ovat järjestään ystävällisiä, melkeinpä sydämellisiä. Suomalaisten ravintolaopiskelijoiden kannattaisi olla täällä töissä oppimassa asiakaspalvelua. Ravintolan terassin kieltokylttiä vähän ihmettelin, vaikka se oli hauska. Miksi ihmeessä lapset eivät saa heittää kiviä veteen? Kaikki lapsethan haluavat heitellä kiviä veteen.

Heräsin aikaisin linnunlauluun. Motellin takana oleva metsä oli täynnä lintuja. Pihapuussa oli muutama appelsiini. Keitimme kahvia, jota oli suodatinpusseissa keittiössä. Olimme illalla käyneet huoltisikalla ostamassa kolmioleipiä aamiaiseksi. Oli mukavaa istua lämpimällä parvekkeella aamukahvilla ja kuunnella lintuja. Pähkäilin suihkun kanssa ja olin jo menossa kertomaan Mr. Murphylle, että ei tule vettä, ei. Jaska vanhana vaihto-oppilaana kävi pyörittelemässä hanaa, ja tadaa, suihku toimi.

Ajoimme heleässä helteessä rantatietä kohti St. Augustinea. Pysähdyimme matkalla rantaan ja kävimme kahlaamassa ja katselemassa merta. Rannalla leikki isäntänsä kanssa iloinen kolmijalkainen koira. Kalastajat olivat pystyttäneet hiekkaan vapojaan, mutta en nähnyt kenenkään saavan kalaa.

Alueella suojellaan manaatteja ja merikilpikonnia. Jos rannalle on rakentanut hiekkalinnan tai kaivanut suuren kuopan, kehotetaan tasottamaan ne lähtiessä kilpikonnien takia.

St. Augustine on oli aivan omanlaisensa kaupunki. Espanjalainen Pedro Menéndez de Avilés perusti sen pyhän Augustinuksen päivänä 1565. Kaupunki paloi 1700-luvulla ja rakennettiin nopeasti uudestaan. Se on hyvin Etelä-Eurooppalaisen oloinen. Kapeita katuja ja taloja, joissa oli koristeellisia takorautaparvekkeita. Parkkipaikan löytäminen oli aikamoinen puuha. Saimme sen kuitenkin Cordova Streetiltä läheltä Lighter museota.

Kaupungissa oli paljon amerikkalaisia turisteja, joita ajelutettiin pienillä junilla. Kävelykatu St George Street oli kuin Kanarialla. Täynnä matkamuistomyymälöitä, ravintoloita ja kahviloita. Jaska hyytyi aika pian, eikä syömäänkään ei olisi päässyt ilman kahdenkymmenen minuutin jonotusta. Käännyimme takaisin ja löysimme Cafe Alcazarin Lighter museon rakennuksesta. Kävimme museon hienossa aulassa, mutta emme kertakaikkiaan jaksaneet koluta museota. 1800-luvun lopulla Lighter museo oli hotelli Alcazar ja casino.

Cafe Alcazarissa söimme kanaleivät, jotka olisivat riittäneet yksinään pienelle perheelle. Kerrankin musa oli miellyttävää, koska kahvilassa oli pianisti. Kahvilan paikalla oli aikoinaan maailman suurin sisäuima-allas, joka oli osa terveyshoitolaa rikkaille asiakkaille. Altaan vesi tuli luonnonlähteestä. Toisessa kerroksessa oli ollut elävää musiikkia ja lepotuoleja niille, jotka mieluummin katselivat kuin uivat. Nyt kahvilan seinustoilla oli antiikki- ja taidekauppoja. Enimmäkseen kahvilassa oli vanhempia asiakkaita. Tunnelma oli rauhallinen ja hyvin epäamerikkalainen.

Näitä kannattaa kerätä. Olemme säästäneet reilusti etsimällä motellit kuponkitarjouksina.
Jos kysyy hintaa tiskiltä, saa pari-kolmekymppiä korkeamman hinnan.

Jatkoimme matkaa ja ajoimme ohi Jacksonvillen, tarkoituksena ajaa Savannahiin. Georgian puolelta löysin pysähdyspaikasta vihkoja, joissa oli motellien alennuskuponkeja. Siitä löysin seuraavan yön majapaikan läheltä Savannahia, Richmond Hillistä, Royal Inn motellin. Highway 97 ja exit 87. Jillille helppo juttu. Hän tietää motellit jopa nimeltä. Mies tiskin takana oli intialainen tai bangladeshilainen. Täysin hymytön, eikä hän sanonut turhaa sanaa. Hänen takanaan oli iso plakaatti: "Proud to bee American."

Huone oli siisti, paljon siistimpi kuin mr. Murphyn motelli, jossa keittiön kaapista kopsahti kuollut koppakuorianen. Isot ja mukavat sängyt, jääkaappi, mikro, toimiva telkkari ja paljon pyyhkeitä puhtaassa kylppärissä. Kuponkitarjouksena kahdelta hengeltä yhteensä 26 dollaria. Ei paha.

Ajoimme läheiseen ruokakauppaan ja ostimme iltaherkkuja. Valmiin vihannestarjottimen, paloiteltuja hedelmiä ja savustettua kalkkunaa. Budweiseria ja tuoremehua. Telkkarista tuli Kova laki ja sitäkään en nähnyt loppuun asti.