lauantai 16. huhtikuuta 2011

Amerikan häntäluu

12.4.2011 tiistai
Aamiaisen jälkeen lähdimme Key Westiin. Se on eteläisin kaupunki Floridan kärjessä. Key West tunnettiin pitkään nimellä Cayo Hueso, joka tarkoittaa luista saarta. Sinne jäi paljon luita 1700-luvun intiaanisodista. Key saaria kutsuttiin myös Los Martires, eli marttyyrit, koska ne näyttivät kärsiviltä ihmisiltä, jotka nousivat merestä. Key Westissä asui pitkään merirosvoja ja hylyn ryöstäjiä. Suositun tarinan mukaan tutkimusmatkailija Juan Ponce de León oli 1500-luvulla etsimässä nuoruuden lähdettä ja "löysi" saarijonon. Key Westistä on Kuubaan vain 150 km.
Siltojen betonireunat olivat heleän turkooseja, tai oikeammin puhtaan aquan värisiä. Niin heleää väriä on Suomesta vaikea löytää. Tien oranssien raitojen kanssa yhdistelmä oli raikas ja iloinen. US Highway 1 kulkee 32 saaren ja 42 sillan yli. US Highway 1 alkaa muuten Key Westistä ja kulkee noin 3900 km Kanadan rajalle. Sunshine Skyway Bridgen jälkeen Seven Mile -silta ei enää ollut tuntunut niin huimalta. 

Key saaret eivät olleet aivan sitä mitä olimme odottaneet. Tien varret olivat täynnä kauppoja, tarjouksia, motelleja ja sitä samaa mitä tien varret USAssa ovat. Veneitä oli ehkä enemmän myynnissä kuin autoja. Kun siltoja ajoi alaspäin, näkyi rantaa ja merta. Harmittelin hiukan, etten ollut perannut netistä motelleja, joita näytti olevan paljon eri tasoisia. Kuponkitarjouksina oli ollut vain reilusti yli sadan dollarin motelleja ja niihin meillä ei ollut varaa. 


Olimme lukeneet, että Grassy Keyssä pääsisi uimaan delfiinien kanssa Dolphin Recearch Centerissä, ja se oli ajatuksena. Kun löysimme Centerin matkakassamme kauhistui hintoja. Uimareissu delfiinien kanssa maksoi noin 185 dollarin + veron. Silti arvostan Centerin toimintaa, koska se esimerkiksi ottaa hoteisiinsa delfinaarioiden stressaantuneita delfiinejä ja tekee muutakin niiden suojeluun liittyvää tutkimusta ja toimintaa. Me nyt vain satumme olemaan liian varattomia tähän hätään. Key Westissäkin järjestetään laivaristeilyjä, joilla pääsee uimaan delfiinien kanssa. Risteilyihin sisältyy usein ruokaa ja drinkkejä, mutta ne kestävät joko koko päivän tai tunteja kuitenkin. Meillä ei enää ollut kuin 2 päivää. Päätimme jättää uimareissun toiseen kertaan.
Alkumatka Key Westiin oli hauskempi kuin loppumatka, joka oli suorastaan pitkästyttävä. Löysin radiosta espanjankielisen aseman, josta tuli hauskaa kuubalaistyylistä musaa. Meri oli paikoittain turkoosin sininen ja tietä seuraava vanha rautatie vaikuttava. Vanhan rautatien historia on aika karu.
Key Westin kukkoja.
Key West ei ensin ollut muita USAlaisia pikkukaupunkeja kummempi. Kävimme postissa, jossa Jaskan paita herätti taas hilpeyttä. Ajoimme vanhan kaupungin parkkihalliin ja kävelimme idyllisten puutalojen ohi satamaan. Livahdin hienoon, siivottomaan kalliiseen vaatekauppaan ja sovitettuani läjän ihanuuksia Jaskalta meni onneksi hermo. Lähdimme siitä paikasta, mikä oli visani pelastus, koska muutaman yöpymisen hinnalla olisin saanut vasta kesähameen ja hihattoman t-paidan. Ehkä…. salaa… jään kaipaamaan niitä. (Kunhan visalasku tulee, olen kiitollinen Jaskan hikisestä hermarista.) Turisteja vilisi jokapuolella, eikä ollut edes sesonki. 
Kävelimme Sloppy Joe'sin baariin, joka oli kuulemma Hemingwayn kantis. Se oli tupaten täynnä ja meteli oli sen mukainen. 
Karkasimme muualle syömään. Jaska otti lobstertailin ja minä kanasalaattia. Laatuun nähden Key West on siivottoman kallis, mutta vaihtoehdot ovat vähissä. Kaikki on kallista. Ja ainahan on kivaa istua ulkopöydässä ja katsella katuvilinää. USAssa näkee harvoin avoimesti kännisiä ihmisiä, mutta Key Westissä juopuneita miesporukoita ja keski-ikäisiä naisia hortoili pitkin olut- ja drinkkimukit kourassa. Jotenkin tuli mieleen Hangon Regatta. 
Sivukatujen hauskat ja kauniit vanhat puutalot puutarhoineen ja koristeineen olivat viehättäviä, mutta muuten Key West ei ollut meidän paikkamme. 
Satama oli täynnä kirjaimellisesti yli miljoonan dollarin veneitä, risteily- ja huvikalastusaluksia, ravintoloita, bilettäjiä, koväänistä musaa ja matkamuistokauppoja. 
Olin halunnut maistaa aitoa Key Lime Pieta ja löysimmekin Key Lime Pie bakeryn. Key Lime Pien salaisuus on saarten limeissä, jotka ovat kellertäviä, pieniä ja vähemmän happamia kuin meidän kauppojemme. Piirakasta on monia reseptejä, mutta aina siinä on kondensoitua maitoa. Varmaankin siksi, että tässä kuumuudessa maito säilyy huonosti ja sitä opittiin nopeasti tölkittämään. Ruoka- ja leivontablogeista löytyy satoja reseptejä piirakalle. 
Olin aika pettynyt, kun kahvia sai vain kertakäyttömukiin ja pie tarjottiin läpinäkyvästä muovisesta kertakäyttöpakkauksesta. Pyysin lautasta saadakseni kuvata sen kunnolla ja myyjät olivat hyvin hämmästyneitä ja sanoivat ettei se ole tapana. Sanoin kääntäväni reseptejä ja haluan ottaa kunnollisen kuvan aidosta Piestä. Pitkin hampain sain ruman kertakäyttölautasen. Tässä maassa ei juuri näe kauniita kattauksia kuin lehdissä ja kirjoissa. Naplesin rantaravintolassa oli tähän mennessä paras kattaus.
Sisäpihalla oli karppiallas ja bambuinen suihkulähde. Olimme Jaskan kanssa samaa mieltä, että Meridianissa Weidmann'sin Black Bottom Pie oli monta kertaa parempi. Ja se tarjottiin sentään posliinilautasella. Tämä oli yhtä yli mainostettu kuin aito Sacher torttu Wienin Hotel Sacherissa. Se on minun mielestäni kuiva ja kitkerä. Fazerin Sacher on mehevämpi ja maukkaampi. Kirjoittelimme pöydässä rauhassa kortteja.
Luulimme näkevämme kuuluisan Key Westin auringonlaskun parkkihallin ylimmästä kerroksesta, mutta se laskikin suuren hotellin taakse. Se, että aurinko laskee mereen on varsinkin itä-rannikon amerikkalaisille kova juttu. Hotellin kattoterassi oli täynnä katsojia ja helikopteri ja pienkone surrasivat kierrättäen turisteja katsomaan auringon laskua. Parkkihallin viereisen talon kattoterassilla oli yksityinen auringonlaskuillallinen. 
Emme ehtineet merimuseoon emmekä Hemingwayn kotitaloon. Olimme aamupäivällä lähteneet aika myöhään liikkeelle. Ajoimme ohi Ernestin kotitalon, mutta sitä ympäröi korkea tiiliaita. Käytyäni Key Westissä ymmärrän miksi opaskirjassa kerrotaan, että Hemingway sanoi huhun mukaan:"I'd rather eat monkey shit than die in key West." 
Ajoimme pimeässä takaisin Florida Cityyn ja nukahdimme aikaisin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti