Min kära kusin

4 - 5. 4.2011 maanantai, tiistai

Aamiaisen jälkeen ajettiin Savannahin lähelle Chatham County Gardeniin, jota hoitavat partiolaiset ja vapaaehtoiset. Luonto oli kuin meillä aivan alkukesästä, heleän vihreää ja valkokukkaisia puita siellä täällä, mutta ilma oli todella kuuma. 

Puutarhaan kuului perenna- ja ruusutarha, iso lampi ja tiheää luonnollisesti kasvanutta metsää. Ruusutarhan keskellä oli tiilillä laatoitettu alue. Puutarhan tukijat olivat lunastaneet muistolaattoja. Hieno idea.

Metsään oli raivattu metsäluokka-aukio, jossa koululaisille opetettiin biologiaa. Ihme ja kumma, metsässä ei ollut paljon hönniäisiä surraamassa, vaikka siellä oli paljon lintuja. 

Puutarhasta ajoimme syömään. Täällä ei koskaan tiedä ruokapaikan ulkonäön perusteella saako sieltä hyvää ruokaa vai ei. Tienvarren Smoke Station Bar.B.Que näytti ulospäin oikein punaniskojen sikaribsi ravintolalta, mutta kun muita ei ollut, menimme sinne. Sisällä soi kantrimusa ja all you can eat grillitiski seisoi seinustalla. Tarjoilija oli taas mukava ja ystävällinen sirkuttaja. Tilasimme listalta shrimpsalaattia ja Jaska otti lisäksi ranskalaiset. Ruuat ilmestyvät täällä nopeasti pöytään, annoksia joutuu harvoin odottelemaan pitempään. Salaatit ja isot shrimppit olivat raikkaita ja tuoreita ja kastike tuotiin erikseen. Olimme pyytäneet salaatit ilman juustoa, jota muuten laitetaan kaikkeen. Salaatti oli paras, mitä olimme tähän mennessä saaneet missään ja ranskalaiset hyviä ja kotitekoisia. Kehuin ruokaa tarjoilijalle hän sanoi heti: "We put love in it."

Ehkä John Waynkin on syönyt Smoke Stationilla.

Smoke Stationin somisteita.

Jatkoimme matkaa kohti South-Carolinaa. Tien varret ovat hyvin siistejä, kylteissä uhataan roskaajia isoilla sakoilla. Mutta teillä on usein renkaiden kappaleita. Meidänkin edessä rekalta hajosi yksi takarengas. Palat lentelivät pitkin tietä ja onneksi olimme sen verran kaukana, ettei yksikään osunut meihin. Rekka laittoi vain hätävilkut päälle ja jatkoi matkaa. Ilmeisesti se pysähtyy vasta jollain rekka-alueella, jossa siihen vaihdetaan uusi rengas.

Me and Teddy.

Olimme vähän yli viisi iltapäivällä South-Carolinassa Columbian kaupungissa, Carriage Oaksissa. Serkkuni Bettan asuu siellä somassa valkoisessa talossa. Hän on ollut naimisissa amerikkalaisen kanssa ja hänen poikansa perhekin asuu lähistöllä. He olivat tosin lähteneet rannikolle, koska lapsilla oli kevätloma. Teddy-koira oli jätetty mommon hoteisiin. Toinen koira oli aamulla saanut 4 pentua ja oli onneksi jonkun ystävällisen naapurin hoidossa, koska Bettanista ja minusta ei olisi ollut kätilöiksi.

Ajoimme ostamaan iltaherkkuja Piggly Wigglystä, joka oli lähin ruokakauppa. Amerikkalaisissa ruokakaupoissa on hauskaa tutkia hyllyjä. Valitessani tuoreita vihreitä papuja, alkoi kuulua tuulen suhinaa ja sateen ääntä ja aivan yllättäen vihannestiskin yläpuolelta levisi sumumainen viileä vesisuihku. Amerikkalaisten lihavuus ei ole mikään ihme, kaikki ns. huono ruoka on halpaa ja esimerkiksi tuoreet vihannekset melko kalliita. Muita tuoreita yrttejä kuin persiljaa ei ainakaan Piggly Wigglyssä ollut juuri ollenkaan. Muutama irrallinen oksa basilikaa oli pakattu muovipakkaukseen ja maksoi melkein kolme dollaria. Mutta täällä on hyviä minivihanneksia, joita olen ostanut autoon ja iltaherkuiksi. Erityisesti pidän babyporkkanoista, joita myydään reilun kokoisissa pusseissa. Kurkut ovat monesti paksukuorisia eivätkä erityisiä, mutta meksikolaiset pienet kurkut erinomaisia. Tässä ilmastossa luulisi olevan helppoa kasvattaa vaikka mitä, mutta miksi tuoreita kasviksia ei ole kaupoissa läjäpäin?

Jaska tekee amerikkalaista aamiaista. Pekonia ja munia.

Aitoja, kotonaleivottuja cupcakesseja Bettanin kiltiltä naapurilta.

Bettan, eli Runa Elisabet, äitini sisko Greta ja serkkuni John, eli Jonkka.

Naapurin pääsiäiskoristettu postilaatikko.

Illalla oli kuuma ja seisova ilma. Yöllä puhkesi hurja ukonilma, jyrisi ja vettä satoi kaatamalla, salamat räiskyivät. Aamulla ilma oli viileän raikas ja aurinkoinen. Jaska laittoi aamiaista, pekonia ja munia. Hän ajoi koluamaan retkeilytarvikekauppoja ja me jäimme katselemaan Bettanin vanhoja valokuvia. Ehdin myös päivittää blogia ja ladata kuviani. Naapuri tuli tuomaan leipomiaan suklaamuffinsseja ja juttelimme terassilla niitä näitä. Heidän koiransa oli ollut koko yön kauhuissaan ukonilmasta. Täällä naapurit ovat paljon tekemisissä keskenään. He auttavat toisiaan ja on mukavaa, että kun he tekevät esimerkiksi lihapataa, he tuovat sitä Bettanillekin.

Bettanissa ja minussa on paljon samaa.
Lord, give us patience!

Bettan on istuttanut pihalle koivun.
Ihan suomalaisnen se ei ole, mutta koivu kumminkin.