Meridian Missisippi 23 vuoden jälkeen

7.4.2011 keskiviikko

Heräsin taas aikaisin. Kirjoitin blogitekstejä ja järjestelin kuvia. Tassuttelin respaan hakemaan aamukahvia. Torakkamotelleissakin saa aamuisin kahvia. Se on amerikkalaista laihaa litkua, mutta siihen alkaa tottua. Aamu oli lämmin ja aurinkoinen. Jaska lähti malliin etsimään jotain kaapelia. Telkkarista tuli Sinkkuelämää. Vallan viihtyisä aamu.

Aamiaispaikassa pöytään tuotiin ämpärillinen maapahkinöitä. Ruokaa odotellessamme söimme pähkinöitä ja keräsimme kuoret siistiksi kasaksi pöydälle. Hyvin vanha ja laiha tarjoilija nainen huitaisi ne lattialle: "This is the way we do it." Ja minä kun olin vähän ihmetellyt, että onpa sotkuinen tämä Logan's Roadhouse, kun lattialla todellakin oli paljon maapähkinän kuoria. Se kuuluikin asiaan.

Kävimme Wal Martissa ihmettelemässä mitä kaikkea siellä on ja ostimme autoevästä matkalle Meridianiin.

23 vuotta sitten ajoimme kiertomatkan New Orleanssin, Batoun Rougen, Dallasin, Kentuckyn Little Rockin ja Tenneseen Memphisin kautta Meridianiin. Tavallaan Amerikka ei ole niiltä ajoilta paljon muuttunut. Edelleen täällä rakastetaan suuria autoja. Ilmastonmuutos ei näytä perusamerikkalaista paljon hetkauttavan. 

Järeät V8 koneiset city-maasturit ja pick up tracksit syövät gallonittain suomalaisittain halpaa bensaa. Moottoritiet taitavat olla leveämpiä kuin silloin, eli autoja on paljon enemmän. Kaikki ostokset pakataan pyytämättä moniin ohuisiin rapiseviin muovikasseihin, kaikki motellit, joissa olemme olleet, käyttävät röykkiöittäin kertakäyttöastioita. Roskien kierrätys on vähäistä, olen nähnyt sitä vain Atlantan Botanical Gardenin luomuravintolassa. Ilmastointilaitteet suhisevat joka huoneessa ja vessat käyttävät vettä kuin pienet putoukset. 

Fecebookissa kerrotaan, että lokakuussa 2011 tämä Meridianin vanha rakennus puretaan. Voi kuinka sääli.  

Meridian Missisippi ei ollut muuttunut senkään vertaa. 22nd Avenuen ja 2nd Streetin kulma oli melkein kuin silloin. Hotelli Meridian, jonka edessä kuvasin Jaskan 23 vuotta sitten oli aivan kuin silloin. Vain hotellin kyltti oli ehjemmän näköinen, mutta sisältä se oli edelleen tyhjä ja rähjäinen. Ikkunoita oli rikki. 
The Hotel Meridian on rakennettu vuonna 1907. 

Suurin muutos taitaa olla Weidmann'sin ravintolan uusi rakennus. Eikä sekään näytä uudelta, mutta se on täysin erilainen kuin vanha saksalaistyylinen rakennus. Ravintola on tänä päivänä ilmeisesti kaupungin ainoa fine dining -paikka.  

Weidmann's vuonna 2011 22nd ave.

Tältä Weidmann's näytti silloin 23 vuotta sitten. Saksalaistyylinen rakennus oikealla.
Kuva on Betty Alexanderin Facebook kansiosta  sivustolta "Remember when in Meridian, MS..."

Menimme toisen kerroksen parvekkeelle, joka on avattu 2010. Ilta-aurinko lämmitti ja oli outoa ajatella, että olimme täällä viimeksi 23 vuotta sitten. Tilasin tietysti Black Bottom Pien ja margaritan vierailun kunniaksi. Tarjoilija kysyi heti mistä olemme. Annoin hänelle korttini ja kerroimme mistä ja miksi olimme tulleet. Hänestä se oli tietysti "Awesome!" Juustokakun tapainen piirakka oli maineensa veroinen herkku. Black Bottom Pien reseptejä löytyy netistä, mm. tästä.

Tämän ilmeisesti alkuperäisen Black Bottom Pien reseptin löysin Facebookista Meridianin kaupungin muistelusivulta. Sen oli sinne laittanut Betty Alexander, jolla on paljon hienoja vanhoja kuvia ja muistoja Meridianista.

Felix Weidmann. Weidmann's perustaja.

Parvekkeella juttelimme menneistä vuosista. Haluamme kiittää teitä kaikkia, lapsiamme, asiakkaita ja yhteistyökumppaneita. Jos te ette olisi uskoneet ja jaksaneet meitä kaikki nämä vuodet, emme olisi nyt täällä. Tästä on hyvä jatkaa. Tulemme ehkä takaisin Meridianiin 7-8 vuoden kuluttua, kun Meridian X täyttää 30 vuotta. Meitä voisi kutsua Meridianiteiksi. He palaavat aina takaisin Meridianiin.

Weidmann's aulassa hovimestari Charles Frazierin kanssa. 

Lähtiessä tapasimme aulassa Weidmann'sin hovimestarin, Charles Frazierin, jonka kanssa juttelimme pitempään. Hän oli ilmeisen ylpeä ravintolastaan, joka näytti olevan täynnä ja hyvin suosittu. Kerroin hänelle, että edellisellä kerralla salissa ei tainnut olla muita kuin me ja tarjoilijat. Charles kertoi, että on edelleen kuuluisat maapähkinävoipurkit pöydissä. Nyt harmittelen, etten tullut kysyneeksi olisinko saanut ostaa yhden.

Charles kertoi, että Hotelli Meridian, jonka edessä kuvasin Jaskan, on säätiöity. Se on tarkoitus muuttaa taidekeskukseksi. Talon ulkoasu halutaan onneksi säilyttää. Siitä olemme iloisia. 


Mutta lokakuussa 2011 tuli huonoja uutisia Meridianista. Rakennus kuitenkin puretaan. Nathan Culpepper laittoi oheisen kuvan 29.lokakuuta 2011 FB:hen. 

Nathanin surullinen kuva.  104 vuotias hotelli Meridian puretaan. Tähän kuulemma rakennetaan kuitenkin taidekeskus.

Kaupungilla oli hiljaista. Siellä täällä oli värikkäitä karusellihevosia. Niitä on kuulemma 100 erilaista ympäri kaupunkia ja Missisipin osavaltiota. Ne ovat ympäristöteos ja jokainen hevonen on tilattu eri taiteilijalta. Karusellihevonen on Meridianin symboli, koska Meridianissa on kuuluisa vanha Dentzel karuselli vuodelta 1896. 

Meridianin korkein rakennus, Threefoot Building.
Se on rakennettu 1929 Meridianin Art Deco keskukseksi.
Nyt se on hyvin huonossa kunnossa ja näytti autiolta.
Rakennus sai nimensä juutalais-saksalaisen emigranttiperheen mukaan. Heidän nimensä oli saksaksi Dreyfuss, eli "three foot". Kunnostamisesta on ainakin paljon puhetta ja rakennus on ymmärtääkseni historiallinen suojelukohde.

Meridianissa on edelleen se sama tunnelma kuin silloin, ikäänkuin se olisi uinahtanut jonnekin 50-60-luvulle. Vanhoja rakennuksia ei liiemmin kunnosteta tai revitä. Ne ovat kuin vanhoista filmeistä, aikoinaan maalatut mainostekstit ovat haalistuneina paikoillaan. Vaikuttaa, että kaikki tuntevat toisensa. 

St. Patricks Catholic Church

Kirkkoja on pelottavan paljon. Näin ennen pääsiäistä niiden ulkopuolella on ristejä, joihin on kiedottu violetti kangas. Violetti muistaakseni symboloi katumusta. Komea efekti, mutta jotenkin karmaiseva.    

Meridianin keskustassa ei ilmeisesti enää ole toimivia hotelleja, mutta meillä oli taas kuponkitarjoushuone vallan mainiossa intialaisen perheen pitämässä motellissa, Ramada Innissä, Interstate 20 varrella.